onnellisesti oma ittensä

Moikka!

Tänää haluun kirjottaa tänne vähä enemmän mun ajatuksista. Toivon, että jaksat lukkee tän ajatuksella loppuun asti. 

Mun mielestä on tosi tärkeetä yrittää luoda se positiivinen minäkuva, oppia arvostaan itteä ja oppia rakastaan itteä just sellasena kun on. 

Sulla on oikeus olla upea onnellinen oma ittes.

Jotta susta tulis onnellinen oma ittes, sun pitäs oppia hyväksyyn ittes just sellasena ku oot, muuttamatta mitään ittessäs kenenkään muun mielipiteen, tai minkään muunkaan takia.

 tiiän et tälläne ajattelu ja tää kaikki on monelle tosi vaikeeta ja tiiän kans et jokanen pystyy tähän kaikkeen jos vaan haluaa.

Mä olin itekki ennen tosi hukassa. Menin monta monta vuotta vaan valtavirran mukana. En ollu nii onnellinen, mitä mä oon nyt. 

Siihen, että mä löysin itteni ja opin arvostaan ja rakastaan itteäni tälläsena ku oon tarvittiin sekä hyviä että huonoja hetkiä ja aikoja. Tarvittiin monia epäonnistuneita kokeiluja ja monia hankalia tilanteita. Tarvittiin myös onnistuneita kokeiluja, onnistuneita valintoja ja ihania ihmisiä ja nyt mä haluun kertoo teille aika tarkkaan, miten tää kaikki oikee meni.

--> maaliskuussa 2017 mä vietin hiihtolomaa rukalla mun perheen kans. En tiiä mite mä onnistuin, mut siis mursin mun käden siellä rinteessä. Luulin eka, et se oli vaa vähä tärähtäny ja jatkoin laskemista. sit hississä tajusin et on siinä pakko olla jotai ku en saanu mun takin taskua auki, et saisin puhelimen sieltä. Olin päättäny et selviin ite. Olin aina halunnu selvitä ite. No hiihtelin jotenki vammasesti sinne vaunulle sitte. mentiin lääkäriin, jossa mulle sanottiin, et mun oikeassa kädessä on pieni hiusmurtuma. no ei siinä mitään kunnes sain kuulla, etten vois moneen viikkoon tehä mitään mun oikeella kädellä. en mitään. Mä pelasin sillonki lentopalloa ja soitin pianoa. multa vietiin siinä hetkessä ne molemmat ja lisäks mun oikee käsi. Se oli mulle oikeesti kova paikka.

Joutuin ottaan vastaan paljon apua muilta ihmisiltä, en voinu tehä mitään itsenäisesti. en voinu edes voidella leipää tai sulkee hiuksia.

Tää tapahtuma herätti mun ajatukset. Rupesin miettimään, mikä on oikeesti tärkeetä ja mikä ei. Rupesin tosissaan aatteleen asioita. Mulla oli aikaa miettiä ja mähän mietin.

Olin ottanu ensimmäisen askeleen. Matka oli kuitenki vielä pitkä.
Mun käsi parani. Sain luvan pelata. Olin niin onnellinen siitä. 

Ku mä olin päässy takas mun normaaliin elämään, mä rupesin oikeesti ettimään itteäni ja mun omaa persoonaa. Kokeilin kaikenlaista, epäonnistuin ja onnistuin, niihä se menee. 

Mulla oli paljon juttuja, mitkä meni pieleen. Ne meni pieleen, koska en ajatellu sillon yhtään, mitä mä itte oikeesti haluun ja aina ku tajusin et ei tää oo sellane asia, mikä tekee mut onnelliseks, päätin unohtaa sen jutun ihan kokonaan.

--> tuli kesäloma. Aloin käyttään meikkejä, etin itteeni, enkä ihan osannu vielä sillonkaan arvostaa sitä mitä mulla oli.

Kesällä mä olin paljon reissussa. Olin mun perheen kans, olin yksin. Olin joidenki mun kavereiden kans ja olin paljon mun sukulaisten kans. Mä kävin monissa mulle uusissa paikoissa ja tapasin uusia ihmisiä.

Olin kuitenki aika paljon kotonaki ja sillon mä olin aika pitkälti yksin ilman kavereita. Tein niin, koska mä halusin rauhassa miettiä mitä mä oon ja mikä on mulle tärkeetä. 

Oon tosi ylpee siitä, että mä tein niin, koska se kasvatti mua tosi paljon ihmisenä ja pystyin tolleen rauhassa kehittään mun ajatuksia omasta itestäni ja tietty kaikesta muustaki.


Kesän aikana mä olin siis ottanu tosi ison ja rohkeen askeleen mun elämässä. Olin kasvanu ihmisenä tietyn vaiheen yli ja oon onnellinen siitä.

Koulu alko. Tuli pajon uusia juttuja. Olin ilone ja onnelline. Yks ihmine sai mut tajuu tosi tärkeet jutut ja kasvoin taas ihmisenä. Osasin nauttia.

Kävi kuitenki niin, että mä väsyin. Mua rupes ahistaa mun ulkonäkö, persoona, ajatukset, harrastukset, koti, perhe, kaverit ja koulu. Ihan kaikki. Olin pari viikkoa ihan muissa maailmoissa. Mä itkin, mä puhuin epätoivosesti monille ihmisille. Mä olin tosi ahistunu, olin vihanen. Mua yritettiin kyllä auttaa, mutta en jotenki osannu ottaa sitä apua vastaan.

jossai vaiheessa mä onneks kuitenki rupesin muisteleen, miten mä olin ajatellu asioita ennen ku mä väsyin. Muistin sen. Aloin tekeen semosia juttuja, mistä mulle tulee hyvä fiilis. Aloin lukemaan enemmän kirjoja, aloin käyttään vähemmän puhelinta, kirjottaan tänne, aloin kuunteleen enemmän musikkia. Aloin miettii mistä mä oikeesti tykkään. 

Toi kaikki autto mua ja mä pääsin takas pinnalle. Sain kiinni elämästä ja rupesin taas olee onnellinen.

Voin sanoo että oli mun elämän henkisesti rankimmat kevät, kesä ja alkusyksy, mutta oon tosi tosi onnellinen ja kiitollinen kaikesta, mitä mulle tapahtu. En osaa kuvailla tätä huikeeta fiilistä, mikä mulla on ja haluisin auttaa suaki saamaa samanlaisen itelles.

Sun pitäs oppia arvostaan ja oppia rakastaan sun kehoa ja sun ulkonäköä, sun persoonaa ja sun luonnetta. Sun pitäs oppia arvostaa sitä, mitä sulla jo on, eikä muuttaa itteäs siks ettet oo jostain syystä tyytyväinen ittees. Oot täydellinen.

Anna enemmän aikaa sun ajatuksille, puhu niistä. Oo armollinen ittelles ja tuijjota vähemmän sitä peiliä, oot upee just tollasena ku oot! ja hei oon aika varma, ettei kovi montaa ees kiinnosta se miltä sä näytät. Siis et mitä vaatteita sä käytät, mite laitat sun hiukset, tai mitä meikkejä sä käytät vai käytäkkö ollenkaa. Ei mua ainakaa.

Keskity  oikeesti vaa ollee armolline ittelles, keskity rakastaa ittees ja arvostaan sitä, mitä sä oot. Mieti, mitä sä elämältäs haluut, mieti mitä sun pitää tehä sen etee et saat sen mitä haluut ja tee. Mieti, mistä saat hyvää fiilistä ja keskity sit siihe. Syö riittävästi, liiku, muista levätä ja muista nukkua.
             

Uskon, että noi jo auttas sua olee onnellisempi, mutta jos susta tuntuu vieläki vaikeelta nii oikeesti 
-puhu jollekki. Se auttaa.
-mieti joku sulle tärkee esine tai asia ja tee siitä sun voimaesine tai asia.
-lopeta sellasten ihmisten seuraaminen esim instassa, jotka ei inspiroi sua yhtään tai anna sulle yhtään positiivisia fiiliksiä.
-eti se keino, mihi voit purkaa sun ahistusta ja pahaa mieltä.
-ajattele asioita, jotka tekee sut iloseks. niitä on, mä lupaan.

Muista, ettet oo koskaan yksin. Tää maailma on täynnä hyviä ihmisiä, jotka mielellää auttaa sua. Sä pääset kyllä yli sun ongelmista. Sä oot upee ja ihana just tollasena ku oot, muista se. Jos joku on nii tyhmä ettei sitä tajuu nii se ei oo sit oikeenlaine ihminen sun elämään.

Oo sun ongelmia vahvempi, oo pilkkaajia ja haukkujia vahvempi ja huolehi siitä, ettet ite ala haukkuun muita.
Kun sä opit olemaan oma ittes, arvostaan ittees ja rakastaan ittees just sellasena kun sä oot, voit opettaa muitaki ja voit jakaa rakkautta muille sun ympärillä.

Haluu sanoo viel sen, että nää jutut on sellaisia, mitä mä ite oon käyny mun elämässä läpi, mitä mä oon kokenu ja oppinu. Mä en väitä, että oisin oikeessa tai että nää menis samanlai kaililla, eihän ne mee. Mua nää on kuitenki auttanu ja uskon että saat näi sit ainaki erilaisen näkökulman sun ajatuksiis. Mulla on vielä paljon paljon koettavaa ja opittavaa mun elämästä, muista ihmisistä ja musta itsestä. Oon kuitenki käyny jo yhen mulle itelle ison vaiheen läpi ja oppinu arvostamaan sitä, mitä mulla on ja mitä mun ympärillä on. 

Pitää sanoo viel se täs, et jokaselle tulee välillä niitä huonoja hetkiä, niistä kuitenki pääsee aina yli, eikä niille kyllä kannata alistua. Oo vahva ja oo ihana.

 mut tota joo, tästä tuli ny vähä tälläi pitempi kirjotus ja en yhtää tiiä miks toi fontti muuttuu tollee välillä iha pieneks, oon kyl laittanu sen joku viis kertaa normaaliks mut ei siinä. 

kiitos paljon, jos sä oikeesti jaksoit lukkee tänne asti, oot mahtava<3

ihanaa loppu viikkoa ihan jokaselle!<3