omat jutut
Moikka!
Tietenki jokasella on joskus niitä hetkiä, et se asenne vaan menee. Sillo jotenki ei jaksas yhtään mennä sinne kouluun, ei jaksais olla kotona, tai ees olla niitten omien ihanien kavereitten kans.
Onneks tai epäonneks se oma asenne on kuitenki semmonen juttu, minkä voi aina korjata. Itse. Sillon pitää vaan muistaa, ettei se asenteen positiiviseks muuttaminen oo mitään helpointa hommaa, eikä todellakaan haittaa, jos ei joka kerta ihan heti onnistukkaan. Pittää olla sisukas ja uskoa itteensä.
Miten mä oon sit oikee saanu muutettua tätä mun asennetta?
No mä oon jutellu mun ystäville ja vanhemmille. Mä oon ajatellu asioita, jotka tekee mut iloseks. Mä oon muistellu, miten ajattelin, ennenku kadotin sen positiivisuuden. Oon lukenu tsemppaavia kirjoja ja tekstejä, ja oon kattonut semmosia videoita ja ohjelmia, jotka on tsempannu mua saamaan mun asenteen kuntoon. Muistan, että oon jossain vaiheessa jopa kirjottanu ylös ihan vaan niitä positiivisia asioita, mitä oon saanu kaiveltua mun mielen syövereistä. Oon pistäny ne purkkiin ja sit lukenu niitä sieltä.
Välillä pitää suoraansanottuna taistella sen oman asenteensa kanssa, mutta silti niinäkin aikoina, vaikka ittellä ois pään sisässä tosi hankala ajatella positiivisesti, tai ois muuten jotenki hankala olla, niin pitäs kuitenki muistaa arvostaa muita ihmisiä ympärillään ja muistaa olla muille ihmisille mukava. Jos käyttäytyy huonosti muita kohtaan, saa sitä samaa varmasti myös takas.
iha ekaks mä halluun kiittää teitä kaikkia kui ihanasti otitte ton ekan kirjotuksen vastaan! Tuli niin hyvä mieli, kiitos!<3 Ja jos et oo vielä lukenu nii käy ihmeessä lukkeen!
Mutta joo. Halluun nyt kertoilla tänne jälleen vähäsen mun ajatuksista, toivottavasti jaksat tännäänki lukkee loppuun asti! :)
Mä oon iha vasta hiljattai ruennu miettiin, et mitkä on oikeesti mun unelmia, mitä mä haluisin ehkä tehä isona ja mitä mä haluisin tehä nyt. Mä oon ihan hiljattain vasta tajunnu, kuinka iso merkitys esimerkiks musiikilla on mun elämässä. Oon soittanu pianoa kakkosluokasta asti, mutta en oo koskaa pysähtyny miettiin, et miks mä sitä oikeen soitan. Kun mä tajusin sen nii aloin soitella paljon enemmän ja kans arvostan sitä, että mä ylipäätään saan soittaa.
Kun mä tajusin, et joku asia voi tehä mulle nui hyvän fiiliksen nii mä rupesin miettii, et mikä muu mahollisesti vois tehä sammaa. Aloin tunnistaa itteeni paljo enemmä ja tekkee semmosia juttuja mistä mä just oikeesti tykkään ja mistä mä saan tollasta hyvvää fiilistä. Löysin tän blogin ja aloin seuraan instassaki enemmä semmosia inspiroivia käyttäjiä. Alloin lukkeen enemmä ja keskittyy vähä vähemmä just ton puhelimen kans kaveraamiseen ja rupesin kans olleen sosiaalisempi.
Näitte kaikkie juttuje myötä mun tulevaisuuski on alkanu pikkuhiljaa hahmottuun mulle ittelle. Kun mä tiiän vähän, mitä mä haluun tehä esimerkiks peruskoulun jälkeen, nii mä pystyn jo vähän nyt tavallaan valmistaan itteeni niihi juttuihi.
Mun mielestä on tosi tärkeetä pysähtyy miettiin, et mitkä jutut on semmosia joista tullee itelle hyvä fiilis ja sit kans, että mitä oikeen pitäs tehä sen eteen, että sais tehä niitä omia kivoja juttuja. Kukaan muu ei voi päättää sun puolesta, että mistä sä tykkäät, ainoostaan sä ite tiiät sen. Kukaan muu ei myöskään voi tuoda niitä juttuja sulle kätteen, vaan sun pittää asennoitua itte ettiämään ja löytäämään ne jutut.
Se oma asenne, mun mielestä se on vaan se juttu, mistä kaikki lähtee. Sillä pystyy vaikuttaan niin paljon siihe, miltä asiat omassa mielessä tuntuu. Sillä pystyy vaikuttaan myös muihin ihmisiin ympärillään. Jos sä päätät pistää asentees kuntoon ja suhtautuu muutenki posiitivisesti niihi juttuihi (esim. koulu), nii huomaat kyllä kui se vaikuttaa posiitiivisesti niihi tuloksiin, ja tottakai nyt positiivisuus vaikuttaa moneen muuhunki juttuun sellai tosi kivasti;).
Mun mielestä on tosi tärkeetä pysähtyy miettiin, et mitkä jutut on semmosia joista tullee itelle hyvä fiilis ja sit kans, että mitä oikeen pitäs tehä sen eteen, että sais tehä niitä omia kivoja juttuja. Kukaan muu ei voi päättää sun puolesta, että mistä sä tykkäät, ainoostaan sä ite tiiät sen. Kukaan muu ei myöskään voi tuoda niitä juttuja sulle kätteen, vaan sun pittää asennoitua itte ettiämään ja löytäämään ne jutut.
Se oma asenne, mun mielestä se on vaan se juttu, mistä kaikki lähtee. Sillä pystyy vaikuttaan niin paljon siihe, miltä asiat omassa mielessä tuntuu. Sillä pystyy vaikuttaan myös muihin ihmisiin ympärillään. Jos sä päätät pistää asentees kuntoon ja suhtautuu muutenki posiitivisesti niihi juttuihi (esim. koulu), nii huomaat kyllä kui se vaikuttaa posiitiivisesti niihi tuloksiin, ja tottakai nyt positiivisuus vaikuttaa moneen muuhunki juttuun sellai tosi kivasti;).
Tietenki jokasella on joskus niitä hetkiä, et se asenne vaan menee. Sillo jotenki ei jaksas yhtään mennä sinne kouluun, ei jaksais olla kotona, tai ees olla niitten omien ihanien kavereitten kans.
Onneks tai epäonneks se oma asenne on kuitenki semmonen juttu, minkä voi aina korjata. Itse. Sillon pitää vaan muistaa, ettei se asenteen positiiviseks muuttaminen oo mitään helpointa hommaa, eikä todellakaan haittaa, jos ei joka kerta ihan heti onnistukkaan. Pittää olla sisukas ja uskoa itteensä.
Miten mä oon sit oikee saanu muutettua tätä mun asennetta?
No mä oon jutellu mun ystäville ja vanhemmille. Mä oon ajatellu asioita, jotka tekee mut iloseks. Mä oon muistellu, miten ajattelin, ennenku kadotin sen positiivisuuden. Oon lukenu tsemppaavia kirjoja ja tekstejä, ja oon kattonut semmosia videoita ja ohjelmia, jotka on tsempannu mua saamaan mun asenteen kuntoon. Muistan, että oon jossain vaiheessa jopa kirjottanu ylös ihan vaan niitä positiivisia asioita, mitä oon saanu kaiveltua mun mielen syövereistä. Oon pistäny ne purkkiin ja sit lukenu niitä sieltä.
Välillä pitää suoraansanottuna taistella sen oman asenteensa kanssa, mutta silti niinäkin aikoina, vaikka ittellä ois pään sisässä tosi hankala ajatella positiivisesti, tai ois muuten jotenki hankala olla, niin pitäs kuitenki muistaa arvostaa muita ihmisiä ympärillään ja muistaa olla muille ihmisille mukava. Jos käyttäytyy huonosti muita kohtaan, saa sitä samaa varmasti myös takas.
Ku mä oon yrittäny aatella asiat positiivisemmi, suhtautuu asioihi sellai ennakkoluulottomasti ja koittanu vaa just ettii niitä hyvii puolii kaikista jutuista, nii kaikki on joteki ruennu onnistuu nii paljo paremmi ja on oikeesti alkanu olleen paljon helpompaa. Mulle henkilökohtasesti yks tosi iso juttu, joka tähä kaikkee on vaikuttanu on ollu toi mun puhelin. Kun mä oon vähentäny sen käyttöä ja välillä ollu ihan kokonaan ilma sitä nii mä oon huomannu, miten mä ihan uudella tavalla oon pystyny avaan mun silmät tälle maailmalle. Oon keskittyny ihan vaan ajattelemaan näitä suuria asioita, ja oon keskittyny kunnolla siihe, mitä mun ympärillä tapahtuu. Oon ollu paljo enemmän mun ihanien kavereitten ja ihanien sukulaisten kans. Oon lukenu inspiroiva juttuja ja keskittyny enemmä tulevaan. Monesti mulle on tullu vaa niin hyvä fiilis et on tehny mieli huutaa ja nauraa ja kaikkee! ihan super ihanaa!
Ois kans nii kauhee ihana, ku kaikki muutki tässä maailmassa pystys ollee omia ittejää ja tekkee sitä mistä tykkää ilman, että kukaan tulis sanomaan, ettei niin voi tehä, tai et kukaan muutenkaa tulis sanoo mitää semmosta, mistä ei varmastikkaan tulis hyvä mieli sille upealle, rohkeelle ihmiselle, joka on ottanu ison askeleen elämässään olemalla oma ittensä ja tekemällä asioita, joista tykkää tai sitte päästämällä irti sellasesta, mistä ei tykkää tai mistä saa jostain syystä enemmän sitä huonoa fiilistä.
Vaatii superpaljon rohkeutta, kovuutta ja uskallusta, että niiku uskaltaa oikeesti päästää irti vanhasta, näyttää sen, mitä on ja tehä sellasia juttuja mistä itte tykkää. On niin helppo vaan mennä valtavirran mukana ja tehä samoja juttuja, ku kaikki muut, tai pysytellä siinä vanhassa, tutussa ja turvallisessa. On vaan nii helppo aatella jotenki samanlai ku muut ja olla niinku muut on. On niin helppo käyttäytyä niinku muut ja tehä samoja asioita mitä muut tekee. Se vaan ois niin ihanaa, että sä ihan oikeesti pysähtyisit miettiin mitä sä ite haluut, mitkä asiat sut tekee onnelliseks, mistä sulle tullee hyvä mieli ja mitkä on niiko ne sun omat arvot. Sitku pitäs vielä uskaltaa olla se oma ittesä, tehä niitä omia juttuja. Pitäs uskaltaa olla eri mieltä ja pitäs uskaltaa sanoa se oma mielipide ääneen.
On vaan nii ihanaa kattoa, mite jotku pystyypi olleen omia ittejää ja tekkee niitä juttuja, mistä tykkää! Mun mielestä jokasen pitäs pystyä siihe ja ois iha tosi tärkeetä, ettei kukaa sit joko ajattelemattomuuttaa tai iha tarkotuksella tulis sanoo jotai, mikä laskis sitä upean ihmisen itsetuntoa isojen muutosten keskellä, ja sillain sitte sais tän upean ihmisen vaipumaan takas pohjalle. Vaan harva pystyy sivuttaan kaiken kritiikin mitä kuulee ja siitä kritiikistä huolimatta olemaan vahva oma ittensä. En mäkään aina pysty. Se ei vaan oo niin helppoa.
Tiiän, että vaikka kuin yrittää nii välillä tulee sanottua just seläntakana tai jopa suoraan toiselle jotain, mikä ei tuntus yhtään kivalta ittestäkään kuulla. Jokanen sanoo tai tekee joskus väärin, vaikkei sitä tarkottaskaan. Mullekki käy niin joskus. Sillon ei vaan oo muuta vaihtoehtoa ku uskaltaa myöntää virheensä ja pyytää anteeksi ja toivoa, että sulle annetaan anteeksi. Tää elämä on täynnä vastoinkäymisiä, mutta niistä kyllä pääsee yli ja oppii kunhan vaan asennoituu tekkeen rohkeesti töitä sen etteen. Jokainen on ite vastuussa omista teoista ja jokainen tekee välillä virheitä. Meiän kaikkien pitäs vaan oppia hyväksymään ne omat ja tietty kans muitten tekemät virheet ja oppia samalla sit ymmärtämään toisiamme ja koko tätä maailmaa paljon paremmin.
Tosi tosi monen nuoren tai miksei aikusenki elämässä on ollu tai on nytki menossa sellai isompi tai sit vähä pienempi vastoinkäymisten kierre. Se ei oo kivaa kenestäkään, mutta se kuuluu elämään, sellasta vaan sattuu ihan jokaselle ja sellasesta on vaan pakko pääsee yli. Puhuminen on yks iso juttu, mikä auttaa ja vanhemmat on ainaki mulle itelleni ollu aina tosi iso ja hyvä tuki, tietty kaverit myös. Ois niin ihanaa, että jokane pystys olleen ees vähäsen onnellinen.
Mä toivosin, et just sä pysähtysit miettiin, onko sulla mahollisesti jotai semmosii juttuit, mitkä tuottaa sulle vaa pahaa mieltä tai muuten huonoa oloa. Niistä semmoista jutuista pitäs todellaki uskaltaa päästää irti. Jos oot nii rohkee, et oot tehny sen, nii älä yhtään epäröi rohkasta toista ihmistä tekkeen sammaa. Ykski positiivinen sana tai teko voi merkata jollekki ihmiselle tosi tosi paljon.
Ollaan kaikki rohkeita. Sanotaan kaikki niitä rohkeita ja ihania asioita toisista ja ollaan tukena ja apuna. Yritetään aina ymmärtää toisia, pyydetään ja annetaan anteeksi. Huonot välit syö vaan turhaan energiaa.
Jokanen voi olla se, joka omilla sanoilla tai teoillaan rohkasee, joka auttaa ja joka ymmärtää. Rohkastaan yhessä me kaikki toisiamme olemaan ihania omia ittejämme ja rohkastaan kaikki toisiamme tekemään niitä asioita, mitkä tekee meiät onnellisiks!<3
ihan mahtavaa, jos luit tänne loppuun asti, kiitos!
Mukavaa loppupäivää ja paljo tsemppiä tähä viikkoon, oot ihana!<3
Ois kans nii kauhee ihana, ku kaikki muutki tässä maailmassa pystys ollee omia ittejää ja tekkee sitä mistä tykkää ilman, että kukaan tulis sanomaan, ettei niin voi tehä, tai et kukaan muutenkaa tulis sanoo mitää semmosta, mistä ei varmastikkaan tulis hyvä mieli sille upealle, rohkeelle ihmiselle, joka on ottanu ison askeleen elämässään olemalla oma ittensä ja tekemällä asioita, joista tykkää tai sitte päästämällä irti sellasesta, mistä ei tykkää tai mistä saa jostain syystä enemmän sitä huonoa fiilistä.
Vaatii superpaljon rohkeutta, kovuutta ja uskallusta, että niiku uskaltaa oikeesti päästää irti vanhasta, näyttää sen, mitä on ja tehä sellasia juttuja mistä itte tykkää. On niin helppo vaan mennä valtavirran mukana ja tehä samoja juttuja, ku kaikki muut, tai pysytellä siinä vanhassa, tutussa ja turvallisessa. On vaan nii helppo aatella jotenki samanlai ku muut ja olla niinku muut on. On niin helppo käyttäytyä niinku muut ja tehä samoja asioita mitä muut tekee. Se vaan ois niin ihanaa, että sä ihan oikeesti pysähtyisit miettiin mitä sä ite haluut, mitkä asiat sut tekee onnelliseks, mistä sulle tullee hyvä mieli ja mitkä on niiko ne sun omat arvot. Sitku pitäs vielä uskaltaa olla se oma ittesä, tehä niitä omia juttuja. Pitäs uskaltaa olla eri mieltä ja pitäs uskaltaa sanoa se oma mielipide ääneen.
On vaan nii ihanaa kattoa, mite jotku pystyypi olleen omia ittejää ja tekkee niitä juttuja, mistä tykkää! Mun mielestä jokasen pitäs pystyä siihe ja ois iha tosi tärkeetä, ettei kukaa sit joko ajattelemattomuuttaa tai iha tarkotuksella tulis sanoo jotai, mikä laskis sitä upean ihmisen itsetuntoa isojen muutosten keskellä, ja sillain sitte sais tän upean ihmisen vaipumaan takas pohjalle. Vaan harva pystyy sivuttaan kaiken kritiikin mitä kuulee ja siitä kritiikistä huolimatta olemaan vahva oma ittensä. En mäkään aina pysty. Se ei vaan oo niin helppoa.
Tiiän, että vaikka kuin yrittää nii välillä tulee sanottua just seläntakana tai jopa suoraan toiselle jotain, mikä ei tuntus yhtään kivalta ittestäkään kuulla. Jokanen sanoo tai tekee joskus väärin, vaikkei sitä tarkottaskaan. Mullekki käy niin joskus. Sillon ei vaan oo muuta vaihtoehtoa ku uskaltaa myöntää virheensä ja pyytää anteeksi ja toivoa, että sulle annetaan anteeksi. Tää elämä on täynnä vastoinkäymisiä, mutta niistä kyllä pääsee yli ja oppii kunhan vaan asennoituu tekkeen rohkeesti töitä sen etteen. Jokainen on ite vastuussa omista teoista ja jokainen tekee välillä virheitä. Meiän kaikkien pitäs vaan oppia hyväksymään ne omat ja tietty kans muitten tekemät virheet ja oppia samalla sit ymmärtämään toisiamme ja koko tätä maailmaa paljon paremmin.
Tosi tosi monen nuoren tai miksei aikusenki elämässä on ollu tai on nytki menossa sellai isompi tai sit vähä pienempi vastoinkäymisten kierre. Se ei oo kivaa kenestäkään, mutta se kuuluu elämään, sellasta vaan sattuu ihan jokaselle ja sellasesta on vaan pakko pääsee yli. Puhuminen on yks iso juttu, mikä auttaa ja vanhemmat on ainaki mulle itelleni ollu aina tosi iso ja hyvä tuki, tietty kaverit myös. Ois niin ihanaa, että jokane pystys olleen ees vähäsen onnellinen.
Mä toivosin, et just sä pysähtysit miettiin, onko sulla mahollisesti jotai semmosii juttuit, mitkä tuottaa sulle vaa pahaa mieltä tai muuten huonoa oloa. Niistä semmoista jutuista pitäs todellaki uskaltaa päästää irti. Jos oot nii rohkee, et oot tehny sen, nii älä yhtään epäröi rohkasta toista ihmistä tekkeen sammaa. Ykski positiivinen sana tai teko voi merkata jollekki ihmiselle tosi tosi paljon.
Ollaan kaikki rohkeita. Sanotaan kaikki niitä rohkeita ja ihania asioita toisista ja ollaan tukena ja apuna. Yritetään aina ymmärtää toisia, pyydetään ja annetaan anteeksi. Huonot välit syö vaan turhaan energiaa.
Jokanen voi olla se, joka omilla sanoilla tai teoillaan rohkasee, joka auttaa ja joka ymmärtää. Rohkastaan yhessä me kaikki toisiamme olemaan ihania omia ittejämme ja rohkastaan kaikki toisiamme tekemään niitä asioita, mitkä tekee meiät onnellisiks!<3
ihan mahtavaa, jos luit tänne loppuun asti, kiitos!
Mukavaa loppupäivää ja paljo tsemppiä tähä viikkoon, oot ihana!<3
❤️❤️❤️❤️
VastaaPoista