mennyt aika (imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti.)

En tiiä.

Enne mä olin ihan kokoajan puhelin kädessä. Se oli kaikkialla mukana. Mä en osannu ees kattoa telkkaria ilman sitä. Mun puhelin ohjas mun elämää, käytännössä mä ajattelin mun puhelimella.

Mä seurasin instassa sellasia ihmisiä, jotka oli suosittuja. Ajattelin, että munki pitäs olla sellanen. Mä yritin olla niinku ne on. Mä halusin enemmän huomiota pojilta, en tiiä miks, ehkä siks, et mun mielestä jotku muutki sai. Mä keskityin pelkästään ulkonäköön, enkä mä miettiny yhtään mitää järkevää. Sillon mä tavallaan kans väliin unohin ne upeet, aivan ihanat kaverit ja muutki ihmiset, keitä mulla oli ja aloin pyörii ihan eri porukoissa.

Mulla oli monta juttua, mitkä vaan kaatu mun päälle. En tajunnu, et miks niin kävi, enkä pysähtyny koskaan ajattelemaan sitä, vaan jatkoin aina eteenpäin. Mä selitin mun kaverielle välillä asioita, joita en ihan uskonu itekkään ja keskityin ihan liikaa väärien ihmisten miellyttämiseen.

Ittesä ympärille pitäs vaan pystyä kasaamaan semmosia ihmisiä, ketä pitää susta hyvää huolta, ketä ei hauku sua ja ketä oikeesti kiinnostaa sun elämäs. Omien kavereitten kans pitää olla kiva olla. Mulla oli sellasia ihmisiä mun ympärillä oikeesti just sopivasti, mutta en tajunnu sitä, koska en ollu oma itteni.

En takulla ollu aiheuttanu oikeen mitään hyvää mieltä ihmisille mun ympärillä ainakaan paljoa, enkä mä itekkään mitenkää kovin onnellinen sillon ollu ku nyt rupee miettiin. Mä keskityin elämässä ihan liikaa niihin huonoihin puoliin, vikoihin ja vastoinkäymisiin. En arvostanu sitä, mitä mulla oli, enkä myöskään sitä, mitä mun ympärillä oli.

Jälkeenpäin oon vaan miettiny, et jos en ois koskaan saanu ees puhelinta, nii en varmasti ois alkanu ajatteleen noi. No monta hyvääki juttuu ois kyllä jääny kokematta. en tiiä.

Mun menneisyydessä mua harmittaa muutama juttu, joista yks on se, miten mä kohtelin mun kavereita ja sit miten mä yhtäkkiä vaan lähin toisiin porukoihin. Oon kuitenki toisaalta onnellinen, ku sain sieltä nii paljo uusia kavereita, mut ois pitäny enemmä olla "vanhojenki" kans:D ristiriitasta tää homma. Kai mä vaan etin itteeni.

Sanotaan, et mitään ei pitäs katua, mitä on tehny, mut mun mielestä se ei mee niin. Menneisyys on asia erikseen, mutta on kai ihan ok katua joitai juttuja sieltäki. Omalla historiallee, eikä muittenkaa historioille pitäs antaa liikaa arvoa. Ne on menny, mitkä on menny ja niistä pitää vaa pääsee yli. Jokainen on ansainnut uuden mahdollisuuden, ja on vaan ajan kysymys, millon sitä tarttee just ite,, eli ois hyvä antaa sellanen toisellekki.

Mä en jotenki vaan oo vieläkään oikeen tyytyväinen itteeni ja mun ajatuksiin ja en tiiä oikeen, mitä mä välillä aattelen. Teen paljon työtä itteni kans kokoajan ja meen kyllä kokoajan etteen päin, mutta vielä on paljon matkaa. Tää mitä mä nyt tänään tänne kirjotan on sitä, miltä musta just nyt tänääb tuntuu ja en tiiä oikeen, et onks tässä ees mitään järkee. Oon jossitellu nyt kyllä jo ihan liikaa.

Olkaa oikeesti rohkeita, tavotelkaa niitä omia unelmia, tehkää töitä niitten eteen ja miettikää miten aikanne käytätte!<3 Mä tein paljo virheitä ja teen edelleenki. Kaikki tekee joskus.

Omasta mielestä mä oon kyllä kans ruennu jotai ymmärtämäänki, esim et mikä on oikeesti elämässä sellai tärkeetä ja mikä ei. Kokoajan opin uutta ja monesti kantapään kautta, mutta se on ihan hyvä vaan. Oon saanu rohkeutta ja oon ruennu aattelee ihan kaikki asiat paljo positiivisemmin. Oon mä onnellinen ja oma itteni kyllä joo, mut emmä kovin vahva oo.

yritettään kaikki ymmärtää toisia, eikä anneta menneisyyen vaikuttaa liikaa. Mietitään mitä sanotaan ja tehhään ja pysähytään välillä<3  kiitos. olet ihana!